Nyt olen pähkäillyt ihan tarpeeksi.
Tuumasta toimeen.
Yrityksen ja erehdyksen jälkeen päädyin kuitenkin tekemään tekstin ketjupistoilla.
Ensin tuntui siltä, että luovutan liian helpolla.
Kirpputorilta ostamani pyyhe tuntui ostohetkellä lähes käyttämättömältä: ehkä se oli mankeloitu kovaksi.
Kun lähdin aloittamaan kirjontaa hellepäivänä, huomasin kankaan pehmenevän käsissäni nopeasti.
Suunnittelemani varsipistot eivät luontuneet kankaalle lainkaan ja pelkäsin, että monet purkamiset haperruttavat kankaan lopulta kokonaan.
Ketjupistoilla sain kirjaimiin toivomaani jugend-henkisyyttä.
Kahden-kolmen intensiivisen ulkokirjontahetken jälkeen tuli kuitenkin stoppi: punainen helmilankavyyhtini loppui ennen neljää viimeistä kirjainta.
Tällä viikolla sain myös ulos kirjontaseuraa, kun esikoistytär tuli lomailemaan.
On ollut hauskaa seurata ensi kertaa kirjontaa kokeilevan heittäytymistä itselleen entuudestaan vieraaseen tekniikkaan.
Ja tietysti minäkin nyt lankojen loppuessa intouduin aloittamaan Taito-lehden Tiia Erosen Salainen puutarha -tyynynpäällistä...
