Iloinen ja hyvä sitä ihmisen olla pitää

Tampereen Työväenteatterin Tytöt 1918 -musikaalissa on kohtaus, jossa tehtaan tyttöjen asuntolan  vanhempi nainen kirjoo seinävaatetta, jossa on teksti

 "Iloinen ja hyvä sitä ihmisen olla pitää" 

Sama kohtaus löytyy Anneli Kannon Veriruusut -romaanista (Gummerus 2008), johon musikaalikin perustuu.

Valkeakoskella asuva Sigrid saa pestin Tampereen kenkätehtaalta. Hän vierailee työkaverinsa Halmisen Martan luona yhteiskommuunissa:

Sängyn yläpuolella oli huoneentaulu. Siihen oli kirjottu auringonlasku, oikeassa reunassa puu pursuili punaisia kukkia, ja kuvan keskellä pieni, hyvin ohutjalkainen tyttö ojensi kukkia raidalliseen mekkoon pukeutuneelle äidilleen. Alareunasssa luki: Iloinen ja hyvä ihmisen olla pitää.  

Pirtin ja kamarin välisen oven ylåpuolella oli toinen taulu, oikein kehystetty ja lasitettu sekin. Siinä ei ollut kuvaa vaan siihen oli vanhanaikaisin kirjaimin ommeltu pitkä lause: Me olemme kaikin tavoin ahtaalla, mutta emme umpikujassa. Vieläpä tuvankin puolella oli huoneentaulu ruokapöydän ylåpuolella. Siinä huivipäinen nainen kiskoi hampaat irvessä muutta päättäväisesti veneen airoja myrskyävällä järvellä ja lokit leijuivat hänen ylåpuolellaan. Sortumatta souda vaikka ois vastatuulta, taulu kehotti.  

Huoneessa oli kuumaa ja kosteaa. Hiki kohosi Sigridin nikaan sillä kotonaan hän oli tottunut viileään. Aliina ei raaskinut lämmittää ja puolusteli sitä väittämällä, että kylmä oli terveydelle hyväksi ja karkotti syöpäläiset. 

 – Mää on itte noi taulut ommellu ja kuvat keksiny omasta päästä, kehui lyhyt, pyöreänaamainen nainen, joka hämmensi velliä.

Erilaisia elämänviisauksia sisältävät kirjotut seinävaattet olivat Suomessa erityisen suosittuja 1900-luvun alussa.

Tytöt -musikaalin loppupuolella  on kohtaus, jossa seinävaatteen kirjonut  punaisten puolella ollut nainen riuhtaisee sen pois seinältä ja kehottaa muita käyttämään sitä lattiarättinä.

Punaiset ovat hävinneet sodassa. 

Kovia kokenut ja läheisiään sodassa menettänyt nainen ei halunnut enää pitää myönteiseen elämänasenteeseen kannustavaa seinävaatetta kotinsa seinällä.   

Nuorempi asuntolan tyttö ryhtyy kirjojaan uutta seinävaatetta, jonka teksinä on "Ihmiseksi kehittyy hitaammin kuin tappajaksi". 

Tätä kohtausta ei Anneli Kannon romaanista löydy.

Motto on musikaalin ohjanneen ja käsikirjoittaneen Sirkku Peltolan oma kiteytys sisällissodan traumoista.

Näin kantaa ottavia ja pessimistisiäkin lausahduksia tuskin oli tapana seinävaatteisiin kirjoa.

Aion selvittää päättötyön aikana myös tämän käsityöperinteen historiaa Suomessa.