Hellettä pakoon salaiseen puutarhaan

Punaista helmilankaa ei löytynyt Tampereelta lainkaan, joten sitä piti tilata lisää netin kautta.


Lankaa odotellessa Taito-lehden Salainen puutarha on jo edennyt näin pitkälle.

Malttamattomana ihmisenä en todellakaan kykene odottamaan syksyn lehtien kuva-aiheiden uusia kirjontaohjeita, joten eri kuva-aiheet täyttyvät omilla pistoilla.

Tuumasta toimeen ja vähän toiseenkin

Nyt olen pähkäillyt ihan tarpeeksi. 

Tuumasta toimeen. 

Yrityksen ja erehdyksen jälkeen päädyin kuitenkin tekemään tekstin ketjupistoilla.

Ensin tuntui siltä, että luovutan liian helpolla. 

Kirpputorilta ostamani pyyhe tuntui ostohetkellä lähes käyttämättömältä: ehkä se oli mankeloitu kovaksi. 

Kun lähdin aloittamaan kirjontaa hellepäivänä, huomasin kankaan pehmenevän käsissäni nopeasti. 

Suunnittelemani varsipistot eivät luontuneet kankaalle lainkaan ja pelkäsin, että monet purkamiset haperruttavat kankaan lopulta kokonaan.

Ketjupistoilla sain kirjaimiin toivomaani jugend-henkisyyttä.

Kahden-kolmen intensiivisen ulkokirjontahetken jälkeen tuli kuitenkin stoppi: punainen helmilankavyyhtini loppui ennen neljää viimeistä kirjainta.

Tällä viikolla sain myös ulos kirjontaseuraa, kun esikoistytär tuli lomailemaan. 

On ollut hauskaa seurata ensi kertaa kirjontaa kokeilevan  heittäytymistä itselleen entuudestaan vieraaseen tekniikkaan. 

Ja tietysti minäkin nyt lankojen loppuessa intouduin aloittamaan Taito-lehden Tiia Erosen Salainen puutarha -tyynynpäällistä... 

Sanat, joiden takana seison

Antero Linkamon artikkelissa mainitaan osuvasti, että "tekstin mahdollinen läheisyyys kirjojalle oli varmasti tärkeä peruste mallin valinnalle". 

Kirjojan on oltava kirjomansa väitteen, tokaisun, viisauden, kehotuksen takana. Sen on sovittava hänen arvo- ja aatemaailmaansa.

Suomessa huoneentaulujen tekstit ammensivat joko Raamatusta tai omasta elämästä ja kodin piiristä. 

Tyypillisiä huoneentaulun tekstejä ovat olleet esimerkiksi nämä Onerva Lääperin Kirjo mummolan malliin -kirjasta löytyvät tekstit:

Aamuhetki kullan kallis  
Ahkeruus kovan onnen voittaa 
Joka aamu armo  uus  
Herra varjele kotiamme 
Herran haltuun  Usko, toivo ja rakkaus
Jumala on rakkaus 

Kotini on linnani 
Oma koti kullan kallis 
Oma tupa, onnen lupa 

Yhteiskunnallinen kantaaottavuus oli hyvin pidättynyttä.

Linkamo mainitsee omasta ainestostaan vain yhden poliittisesti värittyneen huoneentaulun: Sorretuille oikeutta!

Nykyisenä visuaalisuuden kyllästämänä aikana tekstit ympäröivät meitä kaikkialla. 

1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä huoneentaulu saattoi olla ainoa seinälle nostettu teksti, ja siksi myös sen viesti haluttiin valita tarkasti.

Suomen itsenäistyessä huoneentauluihin kirjottiin myös entistä isänmaallisempia säkeitä: 

Suomea lemmi ja suojele, totuuden puolesta taistele.   

Suomen kieli, Suomen mieli.  

Niiss´on suoja Suomenmaan!    

Suomi suloinen maa, rakkahin kaikista.

Karjalan evakot saattoivat kirjoa huoneentauluihinsa haikean muiston rajan taakse jääneistä kotiseuduista:

Vienan rannalla koivun alla kuulin laulun kaunihin.  

Aurinkoisen taivahalta vaipuessa aaltoihin.   

Valitsemani motto liittyy kriitikkokollega Ville Hännisen kanssa käymääni sähköpostiviestittelyyn parin vuoden takaa. 

Olin laatimassa apurahahakemusta ja painiskelin melko syvissä vesissä ammatti-identiteettini kanssa. Ville kommentoi tuntojani lyhyesti kahdella virkkeellä, jotka tiivistivät mielestäni jotain hyvin olennaista omasta ammatti-identiteetistäni ja tekemisen tavasta. 

Samat sanat pätevät myös sellaisenaan käsitöiden tekemiseen.

Olen paljastanut tekstin vasta harvoille, ja siksi minua jännittää toimiiko teksti muidenkin mielestä yhtä hyvin kuin omasta mielestäni... 

Valkoisen kankaan kammo ?

Kirjailijat tuntevat käsitteen tyhjän näytön tai valkoisen paperin kammo, writer´s block. 

Sama aloittamisen vastus voi ilmetä myös käsitöiden teossa. 

Tuntuu uskaliaalta leikata kangasta määrämittaan, aloittaa vaativan neulemallin ensimmäiset silmukat.

Huomaan mittailevani silmilläni kirjonnan alustaksi valitsemaani pyyhettä. 

Kuinka monella tavalla voin sen tärvätä? 

Tekstin sommittelu on tärkeä osa huoneentaulun suunnittelua. Mietin, onko valitsemani teksti jopa liian pitkä huoneentauluun. 

Vertaan keittiön seinällä olevan Ällös varrella elosi -huoneentaulun sanamäärää ja huomaan huojentuneena, että tekstit ovat lähes samanmittaisia.

Vanhat huoneentaulut kirjottiin usein varsipistoina.

Pistojen valintaan vaikuttivat paitsi kirjojan vähäiset taidot niin myös säästäväisyys.  

Varsipistokirjonnan pystyi tekemään melko pienellä lankamäärällä ja valmista jälkeäkin syntyi verraten nopeasti. 

Yritän ottaa varteen harjoitustyön kokemuksista. 

Teen apuviivoituksen punaisella harsinlangalla riveille ja pyrin myös keskittämään tekstin rytmisesti oikein ja riittävän väljästi.

Kirjasimia jäljentäessä ohuella tussilla syntyy vielä vaikutelma siroista jugend-kirjaimista. Jäljennyskynällä silittäessä sirot viivat leviävät. 

Päätän elää asian kanssa. 

Perhe myötäelää

On huisin kiva, kun perhekin on mukana tässä projektissa.

Tytär lähetti tänään kuvan kesäretkeltään Raaseporista Billnäsistä, missä oli huomannut Fiskarsin antiikkipäivillä myynnissä vanhan huoneentaulun: Rakkaus ei väsy.

Se oli myynnissä 40 euron hintaan vanhoja käsitöitä ja käsityötarvikkeita myyvän naisen kirpputoripöydässä.


Viime syksynä yritin sopia Nextiilin henkilökunnan kanssa, että he olisivat ottaneet minua varten kierrätystekstiileistä syrjään vanhoja huoneentauluja. 

Ensin tilaukseni otettiin varteen, mutta myöhemmin soitettiin, että koska kyse on vintage-tekstiileistä, he eivät voi niitä minulle varata.

Aika ajoin olen penkonut Nextiilin vintage-kirjontalaareja, mutta en ole löytänyt ainuttakaan huoneentaulua. 

Jätin vastaavan pyynnön myös entisen kotikaupunkini, Forssan,  Texvexiin, mutta vielä en tiedä, onko huoneentauluja kertynyt sielläkäään nähtäväkseni. 

Tämäkin puoltaa aiemmin esille tuomaani huomiota siitä, että huoneentaulut ovat todennäköisesti aikojen saatossa kotien liinavaatekaapeista tyystin kadonneet. 

Huoneentauluja käsittelevissä lähteissäkin todetaan, että muotien muuttuessa vanhan käsityöperinteen arvostus vähenee ja aiemmin niin suosittuun perinteeseen suhtaudutaan nolostellen.

  

Minä näen punaista

Käytän usein ilmaisua "punainen lanka" kiteyttäessäni elämän johtoteemoja tai oman työni ydintä.

Arjessa, elämässä ja työssä on oltava jokin punainen lanka, johtoteema, motiivi ja kirittäjä.

Punainen on mielestäni myös tunteen ja reagoinnin väri.

Siksi minulle oli alusta asti selvää, että käytän päättötyössä kirjotun tekstin värinä punaista lankaa.

Kuvaannollinen sanonta "Minä näen punaista!" sopii myös tavallaan päättötyön tekstin sanomaan.

Alunperin olin ajatellut leikitellä päättötyössä punaisen langan eri vivahteilla ja olin kevään mittaan kerännyt Nextiilistä ja hankkinut käsityöliikkeestä punaisen eri sävyjä mouline-lankoina.

Todennäköisesti päädyn kuitenkin käyttämään vain yhtä punaisen värisävyä. Harjoitustyössä  nimittäin huomasin, että sävyvivahteilla todellakin on merkitystä.

Vaaleampi okranruskea sopi paljon paremmin kankaan sävyyn kuin tummempi virheväri.

Olen vielä kahden vaiheilla, valitsenko mouline-langan vai helmilangan kirjontalangaksi.

Huoneentaulujen kulta-aikana käsityöliikkeiden ja -lehtien valikoimissa oli valmiita huoneentaulumalleja. Lankojen, pistojen ja värien valinta jäi kuitenkin useimmiten kirjojan tehtäväksi.

Antero Linkamo toteaa artikkelissaan, että usein huoneentauluissa värejä oli onnistuttu soinnuttamaan toisiinsa hyvinkin kauniisti, mutta toisinaan kirjojan värisilmä tai työhön löytyneet langat olivat jopa ristiriidassa keskenään.

Kun kirjonta ottaa kantaa

Pehmeetä touhua - Nordic Outsider Craft Suomen Käsityön museossa Jyväskylässä 2.12.2018 asti, os. Kauppakatu 25. Avoinna ti-pe, su klo 11–18, maanantaisin suljettu. 

Lastenkirjallisuudessa jotkin teemat roihahtavat ilmiöksi yht äkkiä. Jostakin aiheesta, jota ei ole aiemmin käsitelty juuri lainkaan, ilmestyy monta toteutusta. 

Selitän tätä osittain sillä, että lastenkirjallisuuden tekijät seuraavat keskimääräistä valppaammin ajan ilmiöitä ja tarttuvat niihin aikuistenkirjojen tekijöitä nopeammin.

Sama pätee toisinaan myös käsityötekniikoiden moderneihin variaatioihin.

Helsingissä toimii esimerkiksi Radikaalit pistot –ryhmä, joka on päivittänyt perinteisen ristipistokirjonnan uudelle vuosituhannelle. Kyse on craftivismista, jossa poliittisia kysymyksiä käsitellään esimerkiksi neulomalla, virkkaamalla ja kirjomalla. 

Loviisan Sanomissa uutisoitiin Linnea Saaritsin  Loviisassa pitämästä näyttelystä. Saarits käyttää materiaalinaan kirpputoreilta löytämiään vanhoja liinoja, joihin kirjoo ajankohtaisia, kantaaottavia lauseita. 

Hän poimii lauseita laulujen sanoituksista, lehdistä tai kuulemistaan keskusteluista. Olennainen valinnan kriteeri on, että ne tekevät Saaritsiin vaikutuksen jollain tasolla. Yksi näyttelyssä esillä olleista töistä otti kantaa Loviisassa näyttelyn alla ajankohtaiseen pakolaisten karkotukseen: ”Stop deportations.”

Saaritsin ahaa-oivallus kirjontatekniikan tajunnan räjäyttävästä vaikutuksesta kolahti minuun erityisesti:

"Fiilis oli sama kuin pienenä lukemaan oppiessa. Maailma avautui ja ajattelin, että nyt voin tehdä mitä vain. Se oli todella inspiroivaa. Tajusin, että voin tällä tekniikalla tehdä kaiken.

Pidän sanojen ja kuvien yhdistelemisestä. Sanat ovat minulle tärkeitä".

Radikaalit pistot –ryhmä järjestää myös tulevana viikonloppuna Ruisrockissa työpajoja. 

Ajatus tuntuu hauskalta: kesken rock-konsertin voi tulla meditoimaan kantaa ottavan kirjonnan pariin!    

Myös Helsingin Sanomat uutisoi Taitoliiton vuoden käsityötekniikasta ja haastatteli ristipistoharrastaja Aikku Meuraa, joka kirjoo feministisiä ja muita yhteiskunnallisesti kantaaottavia ajatuksia töihinsä. 

Radikaalien tai kumouksellisten ristipistotöiden ajatuksena on Meuran mielestä yhdistää historiallinen käsityötekniikka ja julkistaa sen kautta uutta viestiä: Usein näistä radikaaleista ristipistotöistä voi löytää esimerkiksi sukupuolinormeihin liittyvää kantaaottavuutta tai poliittista sanomaa.

Suomen Käsityön museossa on ollut craftivisminäyttelyitä aiemmin viime vuonna ja joulukuun alkuun saakka on avoinna myös Pehmeetä touhua  – Nordic Outsider Craft –näyttely, joka näyttää, mitä tapahtuu, kun ”käsityö ei pysy kuosissaan, vaan villiintyy teknikoiden ja materiaalin iloitteluksi”. Näyttelyyn on koottu Suomesta ja muista pohjoismaista pehmeiden kädentaitajien ITE-taidetta. 

Magnus Östlingin ristipistotaulut ovat postikorttia pienemmpiä tiivistyksiä
Ruotsin eri maakuntien leimallisista piirteistä. Kuva PHH.

Esimerkiksi ruotsalainen Magnus Östling on tehnyt pikkuruisia ristipistotöitä Ruotsin eri maakuntien ominaispiirteistä. 

Matti Rauhaniemi on sananmukaisesti vääntänyt rautalangasta aforismeja: ”Ole oma itsesi. Ole monsteri. Ole optimisti”. 

Mukana on myös tunnettuja lastenloruja ja laulun tekstejä.

 Matti Rauhaniemen rautalanka-aforismit piirtyvät myös varjoina seinille.
Keskellä Oli ennen Onnimanni -runo. Kuva PHH.

Outi Silfvenius on forssalainen tekstiilitaiteilija, joka teki elämäntyönsä Finlaysonin tehtaan ateljeessa kangasmallien suunnittelijana. Eläköitymisensä jälkeen hän on pitänyt Forssassa lukuisia näyttelyitä käsitöistään.

Tammikuussa 2018 kävin hänen Forssan Luontomuseoon pystyttämässään Zachris Topeliuksen juhlavuoden näyttelyssä. 

Topelius-teeman kupeessa oli myös Outin käsitöitä. Huomioni kiintyi heti trykkityyki -kankaaseen kirjottuun kaksipuoliseen seinävaatteeseen.

"Uskalla. Uskalla elää tänään huomista varten. Ota oppia eilisestä. Unohda."
Tekstiilitaiteilija Outi Silfveniuksen 1970-luvulla kirjoma huoneentaulu. 

Punainen elämänlanka näkyy myös teoksen takana.  

Outi kertoi sen tarinan: hänen anoppinsa oli kova määräilemään ja neuvomaan, kuinka miniän pitäisi tehdä asiat.  Seinävaate syntyi ikään kuin terapiana ja tekijänsä henkilökohtaiseksi huoneentauluksi, jotta oma tekemisen ja elämisen tapa ei unohtuisi.

Vielä yli sata vuotta sitten käsitöitä tehtiin ennen muuta siksi, että tarvittiin erilaisia talouden käyttötekstiilejä, joita kuitenkin pyrittiin myös koristelemaan eri tavoin.

Teollisen tekstiilituotannon jälkeen uniikeilla käsitöillä ei enää ole välitöntä "käyttöarvoa", mutta sitäkin enemmän näyttöarvoa. Siksi on mielestäni erityisen kiinnostavaa, että pehmeät naisten käsityötekniikat on nyt juonikkaasti valjastettu aktiivisen kantaa ottamisen alustaksi.