perjantai 3. elokuuta 2018

Loppukiri käsillä











Oma huoneentauluni on pientä viilausta vaille valmis.

Julkistusta odotellessa vielä yksi sivuloikkaus huoneentaulujen historiaan.  

Kun on erityisen kiinnostunut tai innostunut jostakin asiasta tai ilmiöstä, huomaa usein merkkejä tästä aihepiiristä joka paikassa.

Näin on tainnut käydä minullekin.

Uusin huvini on nimittäin ollut pongata huoneentauluja myös lastenkirjakuvituksista!

Vuokko Niskasen Hiekkalan lapset –sarjan kirjoissa Hiekkalan lapset evakossa (1984) ja Hiekkalan lapset matkustavat (1978) löysin Sanna Hietalan kuvituksista kaksikin huoneentaulua.

Kirjat kertovat evakkoperheen vaiheista sodan keskellä, ensin kotiseudulla Karjalassa ja sittemmin eteläisemmässä Suomessa.

Sanna Hietalan mustavalkoinen kuvitus on hienopiirteistä. 

Se taltioi vivahteikkaasti aineellisesti vaatimatonta mutta henkisesti rikasta perhearkea sodan keskellä. 

Hietala on selvästi tiedostanut, mikä merkitys käsitöillä on ollut tuona aikana. 

Hänen kuvituksestaan löytyy myös ryijyjä, pyyheliinapeittoja, kirjailtuja tyynyjä ja muita pieniä katseenvangitsijoita.



Kirjasarjan päähenkilö Inkeri on vierailulla Sortavalan mummolassa.
Seinällä roikkuvat sivustavedettävän sohvan yläpuolella suojelusenkelitaulu ja
 huoneentaulu, jossa lukee "Herra auta minua". Sanna Hietalan kuvitusta Vuokko Niskasen
 lastenromaaniin Hiekkalan laspset matkustavat (Gummerus 1978). 
 

Kirjassa Hiekkalan lapset matkustavat on huoneentaulu ”Herra auta minua”. 

Huoneentaulu on Sortavalassa mummolan seinällä.

Toisessa kirjassa Hiekkalan lapset evakossa koulun seinältä löytyy huoneentaulu ”Oma koti kullankallis”.


Koululuokan seinältäkin löytyy huoneentaulu, jossa lukee
 "Oma koti kullankallis". Sanna Hietalan kuvitusta
Vuokko Niskasen lastenromaaniin
Hiekkalan lapset evakossa (Gummerus 1984).  


Maija ja Yrjö Larmolan, Leena Lumpeen ja Erkki Mäkiön isokokoisessa tietokuvakirjassa Kukkulan kortteli. Kaupungin kaksi vuosisataa (SKS 1987) kerrotaan kuvitteellisesta Helsingin kaupunkikorttelista 1800–1900-lukujen taitteessa.

Tekijät ovat jatkaneet korttelin vaiheista myös kirjoissa Kesätukka (1990), joka sijoittuu 1920-luvulle, Monosukka (1992), joka kertoo sotavuosista, Jenkkikassi (1998) joka ajoittuu 1950-luvulle sekä Tiiikerihevonen ja muita juttuja Kukkulan korttelista (2010), jossa palataan jälleen 1800-luvulle.  

Uusimmasta kirjasta olen kirjoittanut myös Lastenkirjahylly-blogiini 

Lasten tietokirjan kuvittaminen edelllyttää kuvittajalta valtavasti taustatyötä.
1900-luvun alun työläiskodin tekstiileihin kuuluivat  kirjomalla tehdyt tekstiilit
 – päästävedettävän sängyn yläpuolelle ripustettu sanomalehtiteline,
huoneentaulu ja uunin vieressä oikealla pikkutavaroiden säilytyspussi.
Leena Lumpeen kuvitusta tietokirjaan Kukkulan kortteli,
kaupungin kaksi vuosisataa
(SKS 1987). 


1800–1900-luvun vaihdetta kuvaavasta osuudesta löytyy viehättävä työläisperheen asunnon interiööri. Erkki-poika on muuttanut perheineen uuteen kotiin, pieneen hellahuoneeseen.   


Sanomalehdillä tapiseraatulta seinältä löytyy huoneentaulu ”Herra siunaa äidin vaivat”.