Voiko käsialansa valita?

Melko usein minkä tahansa työn aloittamisen viivyttämiseksi keksii erilaisia verukkeita, joiden varjoilla voi lykätä työhön ryhtymistä.

Kaunokirjoituskäsialani on tärvääntynyt vuosien mittaan lähes lukukelvottomaksi.

Siksi ajattelin, että olisi hauskaa ja hienoa, jos löytäisin jonkin erityisen kauniin kirjasinmallin päättötyöhöni.

Isoja aakkosia ruotsalaisen Clara Claësonin Nya märkbok 
-kirjasessa vuodelta 1937.  

... nämäkin kirjaimet samasta vihkosesta.

Niinpä lähdin selvittämään, kuinka monenlaisia kirjasinmalleja kirjontaan on tarjolla.

Pirkanmaan kirjastojen varastovalikoimista niitä löytyikin sievoinen pino. Löysin myös kädentaitokirjahyllystäni muutamia vihkosia.

Selailin kirjasinmalleja viehättyneenä ja hoksasin, että valinnanvaraa on todella paljon. Perinteiset kirjaimet taipuvat todella moneen! 

Olen ollut varhaisesta nuoruudestani lähtien mieltynyt jugendin arkkitehtuuriin, huonekaluihin, värimaailmaan, ornamentteihin ja sisustustekstiileihin. Olisi hienoa valita lopputyöhön jokin jugend-tyylinen kirjasinmalli.  

Harjoitustyössä pyrin hieman tavoittelemaan  jugend-tyyliä, mutta en ollut aivan tyytyväinen lopputulokseen.

Lopullisen työn kirjasinmalli on luultavasti hieman kevennetty versio jugendista, ilman turhaa krumeluuria, mutta pikantisti silti omanlaisensa.

Pieniä aakkosia  ja nimikirjainten erilaisia sommitelmia 
ruotsalaisen Clara Claësonin Nya märkbok 
-kirjasessa vuodelta 1937.  

Kirjasinmalleja Kauneimmat nimikirjaimeni. 
Uusi nimikoimisopas -julkaisusta (Kustannus Oy Mantere 1954).  

Toisaalta ruotsalaisen Elsie Svennåsin ulkoisesti vaatimattoman näköiset 1950- ja 1960-luvulla julkaistut vihkoset paljastuivat todelliseksi  aarrearkuksi. Ne todensivat, kuinka lukuisilla eri tavoilla aakkoston kirjaimia voi varioida.

Ruotsalaisen Elsie Svennåsin nimikoimiskirjojen kirjasinmalleja 

Tosin monet Svennåsin hyvinkin tyylitellyt ja koristeelliset kirjainmallit on suunniteltu nimikirjainmonogrammeiksi, ei niinkään pidempien tekstien kirjasimiksi.  

Kirjasinmallissa pitää mielestäni olla asennetta ja ryhtiä. 

Kirjainten  tehtävänä on myös tukea valitun tekstin iskuvoimaa ja tehoa.

Yhtyneiden kuvalehtien todennäköisesti irtonumeromyynnissä olleessa vuonna 1970 
julkaisemassa Nimikointia. Uusia ja vanhoja kirjaimistoja nykyaikaiseen nimikointiin
-lehdessä on selvästi päivitetty nimikointiperinnettä uudelle modernille vuosikymmenelle. 

Antero Linkamon artikkelissa vertaillaan ruotsalaisten ja suomalaisten huoneentaulujen laatueroja. Linkamo puhuu myös huoneentaulun käsialasta ja tarkoittaa tulkintani mukaan ennen muuta työn tekijän kädenjälkeä kokonaisuudessaan: 

Kirjotun taulun käsiala ja sommittelu kertoo myös selvästi, onko tekijä saanut käsityökoulutusta sekä sen, onko ollut mahdollisuutta hankkia riittävän korkealaatuisia työaineita. Vertailu on osoittanut, että Suomessa näyttää olevan suhteessa enemmän yksinkertaisia ja hieman karkeatekoisia tauluja kuin Ruotsissa, jossa on runsaasti taitavasti kirjottuja kuvia mietelauseineen.

Ehkä Suomessa on oltu peräti luovempia huoneentaulujen kirjonnassa kuin naapurimaassa? Siksi en tietoisesti ole ajatellut pyrkiäkään täydelliseen ja harmoniseen lopputulokseen. Ja miksi niin tekisin, jos pyrin tiivistämään siihen palasen itseäni?  




Kirjaimet hukassa? Tutustu näihin:

Sara Claëson: Nya märkbok. Bokstäver, monogram och broderier för underkläder, linne och duktyg samt sport-, bad- och nattdräkter. Lars Hökerbergs bokförlag 1937.

Aino ja Juhani Hausmann: Ommeltavia kirjaimia, toinen painos WSOY 1952.

Kauneimmat nimikirjaimeni. Uusi nimikoimisopas. VI painos, Kustannus OY Mantere 1954.

Elsie Svennås: Nimikoimiskirja 2. Aakkoset sekä malleja vapaata ompelutapaa varten, Kauppiaitten Kustannus 1961. 

Elsie Svennås: Nimikoimiskirja, Kauppiaitten kustannus 1957.

Elsie Svennås: Näin nimikoimme I - II. Malleja vapaata ompelutapaa varten ja malleja kankaan sidokseen perustuvaa ompelutapaa varten, Kauppiaitten kustannus oy 1967.

Nimikointia. Uusia ja vanhoja kirjaimistoja nykyaikaiseen nimikointiin. Yhtyneet kuvalehdet Oy 1970.

Terttu Mäkelä & Leena Lampinen: Nimikointi, Weilin+Göös 1985.

Helena RaussiTihula & Juhani Seppovaara: Kirjotut kirjaimet, muistojen monogrammit, Tammi 1999.