Kierrätys kunniaan eli materiaalien valinnasta

Käsitöiden tekijänä olen impulsiivinen, mikä on mielestäni yksinomaan hyvä asia. 

Kädentaidot antavat tarvittavaa vastinetta usein tiukastikin aikataulutettuihin kirjoitushankkeisiin. 

Monesti työpäivän aikana tuntuu siltä, että ei saa mitään konkreettista aikaan. Kun illalla kotona paneudun johonkin työn alla olevaan käsityöhön, näen konkreettisesti, kuinka työ etenee, silmukka silmukalta, kerros kerrokselta, pala palalta.

Sattumanvarainen sykäys ja sen myötä lopullinen päätös tehdä käsityökoulun päättötyö syntyi alkusyksystä 2017, kun löysin Helsingin Hakaniemen torin kupeesta Helsingin eläinsuojeluyhdistyksen hyväksi pidetyltä kirpputorilta todennäköisesti kangaspuissa kudotun vanhan luonnonvalkoisen pyyhkeen, jossa on hento raidoitus. 

Pyyhe oli lähes käyttämätön ja silitetty. Pyörittelin pyyhettä hetken käsissäni. En todellakaan tarvinnut uusia keittiöpyyhkeitä, mutta mietin, mihin muuhun tarkoitukseen sitä voisi käyttää. 

Raidoituksen takia pyyhkeeseen olisi helppo kirjoja valittu teksti. 

Vanhojen perinteisten huoneentaulujen ja seinävaatteiden koot vaihtelivat. Korkeus oli yleensä 30–60 ja leveys 50–150 senttimetriä. 

Pyyhe oli mitoiltaan, 90 X 40 senttimetriä, eli suorastaan ideaali huoneentauluksi. 

Pyyhe maksoi 1,50 euroa.

Perinteisten huoneentaulujen pohjakangas oli yleensä puuvillaa tai pellavaa, jolle kirjottiin 2–3-säikeisellä muliinilangalla. Tavallisesti kirjonta tehtiin yksinkertaisilla varsi- ja laakapistoilla.