Kun kirjonta ottaa kantaa

Pehmeetä touhua - Nordic Outsider Craft Suomen Käsityön museossa Jyväskylässä 2.12.2018 asti, os. Kauppakatu 25. Avoinna ti-pe, su klo 11–18, maanantaisin suljettu. 

Lastenkirjallisuudessa jotkin teemat roihahtavat ilmiöksi yht äkkiä. Jostakin aiheesta, jota ei ole aiemmin käsitelty juuri lainkaan, ilmestyy monta toteutusta. 

Selitän tätä osittain sillä, että lastenkirjallisuuden tekijät seuraavat keskimääräistä valppaammin ajan ilmiöitä ja tarttuvat niihin aikuistenkirjojen tekijöitä nopeammin.

Sama pätee toisinaan myös käsityötekniikoiden moderneihin variaatioihin.

Helsingissä toimii esimerkiksi Radikaalit pistot –ryhmä, joka on päivittänyt perinteisen ristipistokirjonnan uudelle vuosituhannelle. Kyse on craftivismista, jossa poliittisia kysymyksiä käsitellään esimerkiksi neulomalla, virkkaamalla ja kirjomalla. 

Loviisan Sanomissa uutisoitiin Linnea Saaritsin  Loviisassa pitämästä näyttelystä. Saarits käyttää materiaalinaan kirpputoreilta löytämiään vanhoja liinoja, joihin kirjoo ajankohtaisia, kantaaottavia lauseita. 

Hän poimii lauseita laulujen sanoituksista, lehdistä tai kuulemistaan keskusteluista. Olennainen valinnan kriteeri on, että ne tekevät Saaritsiin vaikutuksen jollain tasolla. Yksi näyttelyssä esillä olleista töistä otti kantaa Loviisassa näyttelyn alla ajankohtaiseen pakolaisten karkotukseen: ”Stop deportations.”

Saaritsin ahaa-oivallus kirjontatekniikan tajunnan räjäyttävästä vaikutuksesta kolahti minuun erityisesti:

"Fiilis oli sama kuin pienenä lukemaan oppiessa. Maailma avautui ja ajattelin, että nyt voin tehdä mitä vain. Se oli todella inspiroivaa. Tajusin, että voin tällä tekniikalla tehdä kaiken.

Pidän sanojen ja kuvien yhdistelemisestä. Sanat ovat minulle tärkeitä".

Radikaalit pistot –ryhmä järjestää myös tulevana viikonloppuna Ruisrockissa työpajoja. 

Ajatus tuntuu hauskalta: kesken rock-konsertin voi tulla meditoimaan kantaa ottavan kirjonnan pariin!    

Myös Helsingin Sanomat uutisoi Taitoliiton vuoden käsityötekniikasta ja haastatteli ristipistoharrastaja Aikku Meuraa, joka kirjoo feministisiä ja muita yhteiskunnallisesti kantaaottavia ajatuksia töihinsä. 

Radikaalien tai kumouksellisten ristipistotöiden ajatuksena on Meuran mielestä yhdistää historiallinen käsityötekniikka ja julkistaa sen kautta uutta viestiä: Usein näistä radikaaleista ristipistotöistä voi löytää esimerkiksi sukupuolinormeihin liittyvää kantaaottavuutta tai poliittista sanomaa.

Suomen Käsityön museossa on ollut craftivisminäyttelyitä aiemmin viime vuonna ja joulukuun alkuun saakka on avoinna myös Pehmeetä touhua  – Nordic Outsider Craft –näyttely, joka näyttää, mitä tapahtuu, kun ”käsityö ei pysy kuosissaan, vaan villiintyy teknikoiden ja materiaalin iloitteluksi”. Näyttelyyn on koottu Suomesta ja muista pohjoismaista pehmeiden kädentaitajien ITE-taidetta. 

Magnus Östlingin ristipistotaulut ovat postikorttia pienemmpiä tiivistyksiä
Ruotsin eri maakuntien leimallisista piirteistä. Kuva PHH.

Esimerkiksi ruotsalainen Magnus Östling on tehnyt pikkuruisia ristipistotöitä Ruotsin eri maakuntien ominaispiirteistä. 

Matti Rauhaniemi on sananmukaisesti vääntänyt rautalangasta aforismeja: ”Ole oma itsesi. Ole monsteri. Ole optimisti”. 

Mukana on myös tunnettuja lastenloruja ja laulun tekstejä.

 Matti Rauhaniemen rautalanka-aforismit piirtyvät myös varjoina seinille.
Keskellä Oli ennen Onnimanni -runo. Kuva PHH.

Outi Silfvenius on forssalainen tekstiilitaiteilija, joka teki elämäntyönsä Finlaysonin tehtaan ateljeessa kangasmallien suunnittelijana. Eläköitymisensä jälkeen hän on pitänyt Forssassa lukuisia näyttelyitä käsitöistään.

Tammikuussa 2018 kävin hänen Forssan Luontomuseoon pystyttämässään Zachris Topeliuksen juhlavuoden näyttelyssä. 

Topelius-teeman kupeessa oli myös Outin käsitöitä. Huomioni kiintyi heti trykkityyki -kankaaseen kirjottuun kaksipuoliseen seinävaatteeseen.

"Uskalla. Uskalla elää tänään huomista varten. Ota oppia eilisestä. Unohda."
Tekstiilitaiteilija Outi Silfveniuksen 1970-luvulla kirjoma huoneentaulu. 

Punainen elämänlanka näkyy myös teoksen takana.  

Outi kertoi sen tarinan: hänen anoppinsa oli kova määräilemään ja neuvomaan, kuinka miniän pitäisi tehdä asiat.  Seinävaate syntyi ikään kuin terapiana ja tekijänsä henkilökohtaiseksi huoneentauluksi, jotta oma tekemisen ja elämisen tapa ei unohtuisi.

Vielä yli sata vuotta sitten käsitöitä tehtiin ennen muuta siksi, että tarvittiin erilaisia talouden käyttötekstiilejä, joita kuitenkin pyrittiin myös koristelemaan eri tavoin.

Teollisen tekstiilituotannon jälkeen uniikeilla käsitöillä ei enää ole välitöntä "käyttöarvoa", mutta sitäkin enemmän näyttöarvoa. Siksi on mielestäni erityisen kiinnostavaa, että pehmeät naisten käsityötekniikat on nyt juonikkaasti valjastettu aktiivisen kantaa ottamisen alustaksi.